Datakeskukset

Datakeskusten turvallisuuden on kasvettava kapasiteetin mukana

Julkaistu

29 Lokakuu 2026 12:00

2026_SecTech_DK-Michael-Bagge_KAM_portrait

Kapasiteetin kasvaessa osa turvallisuusriskeistä siirtyy yksittäisestä kohteesta käyttöoikeuksien hallinnan, turvallisuusjärjestelmien ja paikallisten vaatimusten välisiin rajapintoihin.

Datakeskuksessa voi olla toimiva kulunvalvonta, videovalvonta ja hälytysjärjestelmät, mutta silti puuttua selkeä kokonaiskuva siitä, miksi henkilölle myönnettiin pääsy alueelle, miten tietty poikkeama eteni tai käsitelläänkö samaa riskiä samalla tavalla eri kohteissa

Haaste korostuu entisestään datakeskustoimialan kasvaessa ja viranomaisten sekä asiakkaiden vaatimusten tiukentuessa. Kansainvälisen energiajärjestön mukaan maailmanlaajuiset investoinnit datakeskuksiin ovat lähes kaksinkertaistuneet vuoden 2022 jälkeen ja nousseet noin 500 miljardiin dollariin vuonna 2024. Samalla toimialan sähkönkulutuksen ennustetaan kasvavan noin 415 TWh:sta lähes 945 TWh:iin vuoteen 2030 mennessä. Luvut eivät kerro yksittäisten operaattoreiden datakeskusten määrästä, mutta ne kuvaavat kasvun vauhtia ja mittakaavaa.¹

Michael Bagge, Securitas Technologyn Global Client Teamin (GCT) Global Account Manager, työskentelee kansainvälisten datakeskusasiakkaiden kanssa. Asiakaskeskusteluissa esiin nousevat erityisesti ulkoisiin palveluntarjoajiin ja teknikoihin liittyvät haasteet, kohteiden väliset erot sekä puutteellinen näkyvyys tilanteisiin, joissa samaan tapahtumaan liittyvät tiedot sijaitsevat useissa eri järjestelmissä. Ilmiö kertoo yhteisestä haasteesta: fyysinen kapasiteetti voi kasvaa nopeammin kuin organisaation kyky säilyttää hallinta koko datakeskusverkoston laajuudessa.²

“Datakeskusverkoston kasvaessa riskejä ei synny ainoastaan ovilla tai alueiden rajoilla. Niitä syntyy myös paikallisen toiminnan, keskitettyjen käytäntöjen ja tapahtumia dokumentoivien järjestelmien välisissä rajapinnoissa.”
Global Account Manager, Securitas Technology - Global Client Team (GCT)

Riskit syntyvät hyväksynnän ja käyttöoikeuden päättymisen välissä

Michael Baggen mukaan ulkoisten palveluntarjoajien ja teknikoiden käyttöoikeuksien hallinta on yksi kansainvälisten datakeskusoperaattoreiden keskeisistä haasteista. Pääsy tulee myöntää riittävän nopeasti työn suorittamiseksi, mutta samalla on varmistettava, ettei väliaikaisesta tarpeesta muodostu pysyvää käyttöoikeutta. ²

Teknikon kulkuoikeus ei ala ovella. Se alkaa silloin, kun työ tilataan ja päätetään, mille alueille henkilöllä tulee olla pääsy. Vasta kun työ on valmis ja käyttöoikeudet poistettu, prosessi on päättynyt. Hallinta voi pettää missä tahansa vaiheessa, vaikka kulunvalvontalaitteet toimisivat teknisesti moitteettomasti.

Baggen mukaan ennakkorekisteröinnin mahdollistaville vierailijahallintajärjestelmille on kasvavaa kysyntää. Järjestelmään voidaan tallentaa vierailijan henkilöllisyystiedot, työnantaja, työtilaus ja yhteyshenkilö jo ennen saapumista. Vierailu voidaan hyväksyä ennakkoon, mikä nopeuttaa sisäänpääsyä ja helpottaa tarvittavien käyttöoikeuksien hallintaa.

Vierailijahallintajärjestelmä kokoaa hyväksyntään liittyvät tiedot yhteen. Biometriset tunnistusmenetelmät voivat vahvistaa henkilöllisyyden todentamista, ja mobiilipohjaiset kulkuoikeudet helpottavat oikeuksien myöntämistä ja poistamista. Teknologiat ratkaisevat eri osia kokonaisuudesta, mutta mikään niistä ei yksin arvioi, oikeuttaako työtehtävä pääsyn kyseiselle alueelle.

Euroopan unionin kyberturvallisuusvirasto ENISA suosittelee, että kolmansien osapuolten käyttöoikeudet rajataan mahdollisimman tarkasti laajuuden ja keston osalta, väliaikaisille tunnuksille asetetaan voimassaoloaika ja muutokset ovat jäljitettävissä. Vaikka ohjeistus koskee ensisijaisesti verkko- ja tietojärjestelmiä, sama periaate soveltuu myös fyysiseen turvallisuuteen: käyttöoikeuden tulee olla jäljitettävissä hyväksynnästä sen päättymiseen asti.³

Yksittäisessä kohteessa unohtunut käyttöoikeus voidaan ehkä havaita ja poistaa paikallisesti. Jos sama puute toistuu useissa kohteissa, kyse ei ole enää yksittäisestä virheestä, vaan puutteesta koko käyttöoikeusprosessin hallinnassa.

Yksittäinen tapahtuma näkyy harvoin yhdessä järjestelmässä

Sama kokonaiskuvan puute voi ilmetä myös poikkeamien selvittämisessä. Kamera, kulunvalvonta ja hälytysjärjestelmä voivat kaikki toimia oikein ilman, että operaattorilla on käytössään yhtenäinen kuva tapahtumien kulusta. Michael Baggen mukaan tämä on yksi erillisten turvallisuusjärjestelmien keskeisistä heikkouksista.²

Kuvitellaan tilanne, jossa ulkoinen teknikko huoltaa jäähdytysjärjestelmää normaalin työajan ulkopuolella. Kulunvalvontajärjestelmä näyttää oven avautuneen, mutta tieto ei kerro, kuka vierailun hyväksyi, mille alueille pääsy sallittiin tai havaitsivatko kamerat ja sensorit poikkeavaa toimintaa. Yksittäinen tieto voi olla oikea, vaikka kokonaiskuva jäisi epäselväksi.

Kun kulku-, video- ja hälytystiedot sijaitsevat eri järjestelmissä, tapahtumat on koottava jälkikäteen useista lähteistä. Mitä enemmän kohteita ja paikallisia järjestelmiä on käytössä, sitä suurempi on riski, että sama tapahtuma tulkitaan eri tavoin eri paikoissa.

Integraatioiden todellinen arvo syntyy siitä, että hyväksyntä, kulku, hälytys ja reagointi muodostavat yhtenäisen kokonaisuuden. Ilman tätä yhteyttä organisaatiolla voi olla käytössään suuri määrä turvallisuusdataa ilman luotettavaa kokonaiskuvaa tapahtuneesta.

Paikalliset erot voivat vääristää riskikuvaa

Baggen mukaan standardoinnin puute eri kohteiden välillä on toinen yleinen haaste. Kun kohteissa käytetään erilaisia teknologioita, toimintamalleja ja palvelusopimuksia, henkilöstön on hallittava useita järjestelmiä samanaikaisesti eikä osaamista tai resursseja voida hyödyntää yhtä tehokkaasti koko verkoston laajuudessa.²

Erot vaikuttavat myös johdon näkemykseen riskeistä. Jos sama työtehtävä antaa eri kohteissa erilaiset käyttöoikeudet, keskitetty hallinta vaikeutuu. Jos poikkeamia rekisteröidään eri tavoin, globaali raportointi voi antaa virheellisen kuvan todellisesta riskitasosta. Data näyttää vertailukelpoiselta, vaikka sen merkitys ei ole sama.

Datakeskuksia ei voida rakentaa yhden mallin mukaan. Rakennusten rakenne, kansalliset vaatimukset, varautuminen ja paikallinen uhkaympäristö vaihtelevat. Olennaista on erottaa toisistaan tietoisesti dokumentoidut paikalliset mukautukset ja käytännöt, jotka ovat syntyneet ajan myötä ilman selkeää päätöstä.

Standardointi ei tarkoita, että kaikkien kohteiden pitäisi olla samanlaisia. Yhteiset määritelmät ja vähimmäisvaatimukset auttavat tunnistamaan, missä turvallisuutta on tarkoituksellisesti mukautettu paikallisiin olosuhteisiin ja missä käytännöt ovat alkaneet poiketa yhteisestä toimintamallista.

Baggen mukaan globaali toimittaja voi tukea tätä tasapainoa toteuttamalla yhtenäisen turvallisuusohjelman eri maissa samalla, kun paikalliset tiimit vastaavat palveluiden toimittamisesta ja viestinnästä paikallisella kielellä. Näin vähennetään riskiä siitä, että yhteiset vaatimukset ymmärretään eri tavoin eri kohteissa.

Dokumentaation on kuvattava todellista toimintaa

NIS2-sääntely on lisännyt organisaatioiden velvoitteita riskienhallinnan, turvallisuustoimenpiteiden ja merkittävien poikkeamien raportoinnin osalta. ENISAn tekninen ohjeistus käsittelee myös fyysisiä suojausratkaisuja, kulkupisteitä, valvontaa sekä niitä ympäristöjä, joissa verkko- ja tietojärjestelmät sijaitsevat.^{3, 4}

EU:n CER-direktiivi korostaa kriittisen infrastruktuurin häiriönsietokykyä ja jatkuvuudenhallintaa. Vaikka kaikki datakeskukset eivät automaattisesti kuulu kriittisiksi määriteltyihin toimijoihin, sääntely osoittaa fyysisen turvallisuuden kasvavan merkityksen yhteiskunnan kannalta tärkeiden palveluiden turvaamisessa.⁵

Lainsäädäntö ei itsessään luo yhteyttä fyysisen ja digitaalisen turvallisuuden välille, mutta se korostaa dokumentoinnin merkitystä. Turvallisuuspolitiikka voi kuvata tavoitellun toimintamallin, mutta se ei osoita, miten yksittäinen käyttöoikeus hyväksyttiin, mitä valvontatoimia oli käytössä tai miten poikkeama käsiteltiin päivittäisessä toiminnassa.

Useita datakeskuskohteita hallinnoiville organisaatioille dokumentaatio on paljon enemmän kuin auditointiaineisto. Se on perusta sille, että voidaan arvioida, noudatetaanko yhteisiä turvallisuusperiaatteita käytännössä ja ovatko paikalliset poikkeamat perusteltuja.

Yhteisen hallintamallin on kasvettava kapasiteetin mukana

Kun datakeskusverkosto kasvaa, myös turvallisuuden hallinnan on pystyttävä kasvamaan mukana. Organisaation tulee ohjata turvallisuutta yhteisen toimintamallin mukaisesti riippumatta siitä, missä kohteessa toimitaan. Mallin on määriteltävä, miten käyttöoikeudet hyväksytään ja poistetaan, miten tapahtumat kirjataan sekä mitä tietoja tulee voida vertailla kohteiden välillä.

Keskitetty turvallisuuden johtaminen määrittää yhteiset määritelmät, roolit ja raportointivaatimukset. Paikalliset tiimit soveltavat niitä rakennuksen, lainsäädännön ja paikallisen uhkaympäristön vaatimuksiin. Kun yksittäinen kohde tarvitsee poikkeavan ratkaisun, organisaation on ymmärrettävä perusteet, dokumentoitava ne ja arvioitava niitä säännöllisesti.

”Yksittäinen datakeskus voi olla erittäin hyvin suojattu ilman, että operaattorilla on täysi näkyvyys koko datakeskusverkoston tilanteeseen. Todellinen hallinta syntyy vasta silloin, kun käyttöoikeuksia voidaan seurata hyväksynnästä niiden päättymiseen, tapahtumia voidaan tarkastella yhtenä kokonaisuutena eri järjestelmien läpi ja paikalliset poikkeamat voidaan perustella. Tämän hallintamallin on pystyttävä kasvamaan samassa tahdissa datakeskuskapasiteetin kanssa.”
Michael Bagge.

Lue lisää datakeskuksista

Tietoa asiantuntijasta

Michael Bagge toimii Global Account Managerina Securitas Technologyn Global Client Teamissa (GCT). Hän työskentelee kansainvälisten datakeskusasiakkaiden kanssa ja neuvoo fyysisen turvallisuuden, standardoinnin sekä useita toimipisteitä ja maita kattavien turvallisuusohjelmien suunnittelussa ja kehittämisessä.